Kisaa edeltävät keskiviikko ja torstai menivät ripeästi joukkueen hoitaessa valmisteluja matkaa varten. Oli tukkukäyntejä, joissa valikoitiin tarkkaan raaka-aineet sekä tavaroiden pakkaamista kuorma-autoon, joka lähti iloisesti huristelemaan kohti Luxemburgia. Tämän jälkeen jokainen vetäytyi kotiinsa hoitamaan viime hetken henkilökohtaiset pakkaamiset. Jo koittikin perjantai ja joukkue kokoontui ennalta sovitussa paikassa lentokentällä, josta matka käynnistyi todenteolla. Lyhyen välilaskun jälkeen saavuimme jo Luxemburgiin ja matka jatkui vuokratulla, pienen panssarivaunun kokoisella, minibussilla kohti hotellia.
Kokkileijonat olivat hotellilla jo täydessä työn touhussa valmistautuessaan omaan suoritukseensa. Oli mukavaa työskennellä heidän kanssaan lähekkäin ja nähdä hieman erilaisten joukkueiden tavat valmistautua. Sitten tulikin jo ilta ja joukkue suuntasi kulkunsa kohti avajaisseremonioita. Ilmassa oli selvää jännittyneisyyttä ja suuren kokkailujuhlan tuntua. Iloksemme huomasimme, että kilpailuja juonsi sama veijari kuin vuoden 2016 kilpailuja Saksan Erfurtissa. Tämä luxemburgilainen herrasmies puhuu sujuvasti useita kieliä ja vaihtoi juonnoissaan niitä saumattomasti. Huikea kaveri. Mukana oli myös taidokas tanssishow, jossa oli komeat pyrotekniikat apuna.
Hotellilla nautimme hieman iltapalaa ja huomasimme, että hotellin palveluista löytyi myös kolme saunaa, joita joukkue käytti innokkaasti. Etenkin, kun yksi saunoista oli ns. suomalainen sauna. Yön levättyämme oli jälleen aika valmistautua kilpailuihin. Kävimme paikallisessa tukussa haalimassa viimehetken täydennyksiä raaka-aineisiin sekä valmistelimme esivalmistelukeittiömme kuntoon. Siinä samassa kävimme syömässä varteenotettavimpien kilpailijoidemme lounaita sekä tutkimme kilpailukeittiöiden ominaisuuksia silmä kovana.
Kilpailua ennen kävimme joukkuekaverin kanssa tiedustelumatkalla kilpailualueella – tutkimassa miten muut joukkueet toimivat kilpailuaamuna. Olo oli kuin suoraan elokuvasta. Auto oli parkissa sivukujalla ja kaikki liikehdintä merkittiin ylös kellonaikoineen. Samaan aikaan loput joukkueesta nukkuivat tyytyväisinä hotellilla. Aamupalan jälkeen olikin aika esivalmistella kaikki sallittuun kuntoon kilpailusääntöjen mukaisesti. Tämän jälkeen alkoi odottelu ja henkinen valmistautuminen suoritukseen. Onneksi Suomesta saapui kannatusjoukkoja, joten tunnelmaan pääsemisen kanssa ei ollut ongelmia.
Sitten koittikin kilpailuaamu ja kello 02:30, jolloin herätyskello pärähti soimaan. Vaati hieman itsensä komentamista saada kroppa siihen aikaan ylös, mutta kolmelta joukkue jo mutusteli aamupalaa hotellin aulassa. Osa selvästi keskittyen, osa luoden joukkuehenkeä ja osa yrittäen herätä. Lyhyen siirtymisen jälkeen olimmekin jo kilpailualueella ja suoritetun tiedustelun ansiosta, tiesimme heti oikeat ovet ja väylät. Sitten paikalle alkoi valumaan myös kilpailujen henkilökuntaa sekä tuomareita, joista jälkimmäisille tavaramäärämme oli pienoinen shokki. Pienen neuvottelun jälkeen tulimme yhteisymmärrykseen tavaroista ja oli aika varustella keittiö meidän näköiseksemme. Muuten kaikki meni sujuvasti paikoilleen ja Dietalta lainaan saatu jäätelökone/shokkipakastin-yhdistelmä saatiin myös sovitettua keittiöön pienen jumpan jälkeen – komea yhdistelmä oli kunniapaikalla jälkiruokakokin työpisteen läheisyydessä.
Lyhyen tuomaritarkastuksen jälkeen oli aika aloittaa kokkaaminen. Edessä oli viisi tuntia aikaa kokata ja sen jälkeen piti lounaan olla valmiina 150:lle henkilölle. Suomesta tuomamme laitteet ja apuvälineet aiheuttivat ihmetystä tuomareissa ja välillä heitä tuli useampi kuvaamaan, kun kanaa leikattiin kanatapin avulla. Myös hollandaisen savustaminen Robot Cook®-lämpökutterilla oli vakuuttava näky ja sai ansaitsemaansa huomiota. Keittiön ulkopuolella odottelu oli tuskaisaa – oli kova halu auttaa, mutta ei voinut. Keittiössä on paljon helpompaa kilpailun aikana. Kun portit avattiin yleisölle paikalle saapuivat myös kannatusjoukot. Kohta keittiön ulkopuolella kuuluikin rytmikkäät ”Suomi, Suomi” -huudot, jotka piiskasivat joukkueen huimaan loppukiriin. Lounas valmistui ajallaan ja oli aika hoitaa serviisi kunnialla maaliin. Iloksemme lounaamme olikin loppuunmyyty ja tasainen virta asiakkaita tuli paikalle. Ja yhtä tasainen virta poistui lounaalta tyytyväinen ilme kasvoillaan. Jopa kilpakumppanimme tulivat nauttimaan hyvästä lounaasta. Keittiön siivouksen jälkeen olikin aika lähteä vaihtamaan vaatteet hotellille ja siitä kuulemaan tulokset. Joukkueen jännitys laukesi ilonkiljahduksiin, kun suorituksemme palkittiin kultatasolla. Iltapalan jälkeen jokainen kaipasikin hieman jo lepoa.
Seuraavana aamuna oli aika pakata kuorma-auto kotimatkaa varten ja lähteä nauttimaan vielä muutaman kilpailijan lounaista, jonka jälkeen oli myös hetki aikaa rentoutua ja käydä tutkimassa kaupunkia. Se osoittautuikin mahdottomuudeksi, koska parkkipaikan löytäminen minibussillemme oli haaste, jota emme pystyneet selättämään, vaan lähdimme paikalliseen tukkuun tekemään viime hetken tuliaisostoksia itsellemme ja kotijoukoille.
Illat menivät nopeasti kilpailualueella syöden illallissarjan joukkueiden luomuksia sekä nauttiessa joukkuetovereiden seurasta, sillä tämän matkan jälkeen aikani joukkueessa oli täysi.
Pian koittikin päättäjäisaamu. Aamupalan jälkeen vielä matkalaukku kuntoon ja kohti kilpailualuetta, jossa seremoniat alkoivat. Muutaman pääyhteistyökumppanin puheen jälkeen tuli meidän sarjamme vuoro ja jännityksen tunsi luissa ja ytimissä. Pronssin mentyä Tanskalle kultamitali oli meidän sekä Fazer Ruotsin välinen kamppailu, jossa pidemmän korren veti Ruotsi niukan eron turvin. Kuvien sekä onnitteluiden jälkeen olikin aika siirtyä lentokenttää kohti ja aloittaa kotimatka kohti rakasta Suomea. Lyhyt välilasku Amsterdamissa meni nopeasti ja pian laskeuduttiin kotimaan kamaralle. On ihanaa olla jälleen Suomessa yhtä kokemusta rikkaampana sekä hopeamitalit kaulassa.
Teksti: Sami Toropainen
Lue tästä lisää Fazer Culinary Team Finlandista.